Atlantin keskiselänne

Atlantin keskiselänne eli Keski-Atlantin selänne on kahden toisistaan loittonevan manner­laatan välissä sijaitseva keskiselänne Atlantin valta­meren pohjassa ja samalla osa maailman suurinta vuorijonoa. Pohjois-Atlantilla se on rajana Euraasian ja Pohjois-Amerikan laattojen, Etelä-Atlantilla taas Afrikan ja Etelä-Amerikan laattojen välillä.Atlantin keskiselänne ulottuu Grönlannin koillispuolella olevasta Gakkelin selänteestä pohjoisessa aina Bouvet’n saaren tienoille etelässä, josta vastaavanlainen selänne jatkuu edelleen Afrikan etelä­kärjen ja Etelä­mantereen välitse Intian valta­merelle. Selänne on suurimmaksi osaksi meren alla, mutta muutamat kohdat siitä nousevat meren­pinnan ylä­puolelle. Se osa selänteestä, jossa Islanti sijaitsee, tunnetaan myös nimellä Reykjanesin selänne. Selänne levenee keskimäärin 2,5 cm vuodessa.LöytöhistoriaSelänteen olemassaolon Atlantin pohjassa päätteli ensimmäisenä Matthew Fontaine Maury vuonna 1850. Selänne löydettiin Challenger-tutkimusmatkalla vuonna 1872.. Tämä Charles Wyville Thomsonin johtama retkikunta, jonka tehtävänä oli löytää sopiva paikka Atlantin poikki johdettavalle lennätinkaapelille, löysi keskeltä Atlanttia laajan, valta­meren muita osia matalamman alueen. Tällaisen selänteen olemassa­olo vahvistettiin kaikuluotaamalla vuonna 1925, ja vähän myöhemmin saksalainen Meteor-tutkimus­ryhmä totesi sen jatkuvan Hyvän­toivon­niemen ympäritse Intian valta­mereen.